Namanste!

Eka viikko Nepalia takana. Ensimmaiset paivat menivat aikalailla sopeutumiseen. Intia oli onneksi opettanut jo jotain tinkimisesta ja myyjariivajien kanmssa toimimisesta. Ensimmaiset paivat asuttiin Thamelin turistikeskuksessa, josta loytyy halvat hotellit ja suurin osa ravintoloista. Keskihintainen hotellihuone maksaa n. 8e/yo. Ravintolaruoka + juoma 1,7-5e. Kaytiin shoppailemassa hieman paremmin tanne sopivia hippivaatteita, otettiin kotoo mukaan aivan liian lamminta paallepantavaa. (luultiin, etta taalla on viilee). Normipaita maksaa tinkimisesta riippuen 1,5 - 3 euroo, kunnon trendifarkut 20e ja trendikengat 15e (juu, Jari vahan kilahti osteleen).

Ekan viikon tunteista paallimmaisina on ihmiset joita on kaikkialla ja paljon seka kuumuus. Hauskaa on silti ollut.

Viime perjantaina matkustettiin kaupungin halinasta pois Chitwanin kansallispuistoon etela Nepaliin. Matkaa oli n.150km johon kului n.8 tuntia suuntaansa paikallisella linja-autolla. Tie oli melkoista serpentiinia ja asfaltin kunto oli mita oli. Chitwanissa oli viela kuumempaa kuin Kathmandussa, yli 30 astetta, eika busseissa ollut tietenkaan mitaan ilmastointia. Menomatkan matkustin osittain bussinkatolla kunnes auringonpaahde pakotti takaisin sisalle.

Chitwanissa kaytiin elefanttisafarilla viidakossa metsastamassa tiikereita ja sarvikuonoja (joita ei tosin nakynyt), uitiin norsujen kanssa, kaytiin kaveleen viidakkossa seka melomassa joella jossa nahtiin muutama kroko, yksi iso ja pari pienempaa.

Tallahetkin ollaan takaisin Kathmandussa. Huomenna kaydaan hakemassa Hanna ja Taru lentokentalta kyytiin ja lahdetaan kohti Pokharaa ja Annapurnan perusleiria. Jos ei kereta paivittamaan tarinaa ennen trekkia niin seuraavan kerran paastaan netin aareen 2.11.

Lyhyesti virsi kaunis, muut voi sitten jatkaa ja varittaa kertomusta. Tukahduttavan kuuman bussimatkan, kunnon illallisen ja 6,5 desin olutpullollisen (jotka on jarestain yli 5 % ja yllattavan hyvia) jalkeen ei oikein jaksa. Palaillaan

Nepal vaikenee, mutta vain hetkeksi

-juha-

Nepal here we come!!

Se olisi menoa nyt!! ;D
Tässä sitä istuskelen autossa matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja voin kertoa, että nyt jänskättää!! xD

Niin vain tuli muutto tehtyä, suur kiitos teräsnaisille, äitille, Emilialle ja Heinille, muuttoavusta!! Sekä pojille myös! :) Muutkin hommat tuli ainakin melkein kuntoon (kouluhommat jäi tekemättä niin kuin uumailinkin ;))

Kohta on nelikko kasassa ja saadaan aloittaa tämä niin kauan suunniteltu ja haaveiltu reissu! AIVAN MAHTAVAA!!!! :D

Haikeaa jättää jäähyväisiä teille rakkaat, mutta niin kuin äiti sanoi, saman taivaan allahan tässä ollaan!! :)

Palataan seuraavan kerran asiaan jostain tuolta kaukaa! ;P

Mahan kouristuksin tervein
-teija- :)

ps: Saa nähdä kuinka paljon vaativatten minnuu purkamaan rinkasta tavaraa pois ylipainon vuoksi!! ;)

H-hetki lähestyy..

Jäiks! Kohta se olisi menoa sitten!! Vähän on epätodelliset fiilikset!
Tänään iski kunnon paniikki ekaa kertaa. :) "Viime tippa" näyttää olevan Wacklinin tytön motto näin lähdön tunnelmissa. :D Muutto on kesken ja rinkkaakin aloin vasta äsken pakkaamaan ekaa kertaa ja ylläri ylläri, pieneltähän se tuntuu!! :) Noh, jospa nuo kaikki tavarat saisi sullottua tuonne rinkan uumeniin. Täytynee vissiin taas tarkistuttaa tavaralistaa näillä meidän miespuolisilla lähtijöillä! ;)

Viimenen viikko on ollut yhtä liitämistä paikasta toiseen. Aika kuluu kuin siivillä, kun yrittää nähdä kaikkia kavereita, hoitaa pakolliset "viralliset" asiat ja samalla vielä väkertää tuskissaan kouluhommia ja tehdä töitä. Ja rästiinhän niitä taitaa jäädä vielä paljon juttuja (ainakin kouluhommia jää muutamat odottamaan parempia aikoja jälkeen Nepalin ;D )
Nyt alkaa tuntua se haikeus, mikä tulee, kun sanoo hyvästejä kavereille. "Nähdään sitten joulun jälkeen!" tuntuu aika hullulle sanoa kaikille rakkaille!! *snif*
Toisaalta taas puhkuu intoa nähdä pian se kauan odotettu ihmeellinen uusi maailma, mikä meitä odottaa tuolla jossain. Tunteet ovat siis laidasta laitaan..

Vielä olisi siis muutama päivä aikaa valmistautua lähtöön ja nauttia viimeiset hetket kotosalla. Perhoset alkaa pikkuhiljaa liidellä vatsanpohjassa, on niitä jo odotettukin!! :)
Nyt täytynee antaa periksi pakkailussa ja lähteä nauttimaan oman sängyn lämmöstä vielä kun voi. Pienet kauneusunet ei tekisi pahaa, koska olisi huomenna poseerattava passikuvassa viisumia yms. varten. Olisi vissiin suotavaa ettei ihan pesukarhulta näyttäisi niissä aina niin hyvin onnistuvissa passikuvissa! ;P

Perhosia kasvatellessa
-teija- :)