Kyllä, lähtö lähestyy kohti Nepalin maata, kohti jakkihärkäpaimenettaria ja Himalajan luminaisia! :D Seuraavassa lyhyesti ajatuksia tulevasta.
Tällä hetkellä kihelmöi kuin jokaisen toiveensa vanhemmiltaan läpi saaneella lapsella jouluaattona. Suurimman, hienoimman ja kalleimman lahjan kiilto silmissä odotan hetkeä, jolloin joulupukki tulee ja ojentaa minulle kuuluvan paketin. Tiedän, että hämmennyn, ehkä petyn saadessani lahjan käteeni. Toivon kuitenkin, että avattuani pienen, nuhruisen ja halvan paketin kykenen ymmärtämään, mitä vanhempani ja joulupukki halusivat minulle opettaa. Jos en kykene, onneksi on aika, joka kultaa muistot. (Huom! Nepal ei sitten ole mielestäni nuhruinen halpa paketti.)
Juha suostutteli minut matkaan, ei halunnut lähteä tyttöjen kanssa keskenään (sori Juha, möläytin). Jokainen varmaan ymmärtää miksi. Olen erittäin iloinen, että lyhyen harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan. Aluksi tuntui, että liian lyhyen harkinnan jälkeen, mutta ajan kuluessa epäilys on karissut. Iso kiitos siis Juhalle mukaan pyynnöstä, sekä tietysti Marikalle ja Teijalle isompi kiitos siitä, että olette valmiita kestämään 2,5 kuukautta hajamielisyyttä ja ajattelemattomuutta.
Meitä odottaa yllätys Kathmandussa, koska rehellisesti sanottuna kellään meistä ei? oikein ole hajua siitä, mitä perillä odottaa. Ehkä jotain täysin erilaista, mihin on totuttu, tai ehkä jotain melkein samanlaista, mihin halutaan tottua. En tiedä. Joka tapauksessa, Nepal odottaa, ja vaikkei odottaisikaan, sinne mennään!
Kulttuurisokkia odotellessa
-jari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti