Nyt on lihakset palauteltu Annapurnan rappusilta ja eka harjoitteluviikko takana. Tama viikko meni kylla enemman ja vahemman kotisairaanhoidoksi, kun itse podin nelja paivaa pahoinvoinnin eri asteita ja Jarille iski myos mukavat kaksi paivaa wc-ankkaan tututumista. :)Onneksi Marika ja Juha kerkesi juuri ennen tanne tuloa tutustumaan koulun puitteissa kotisairaanhoidon saloihin, joten hyvan hoidon taattu laatu oli saatavilla! :) "Kodissa" ei juurikaan ole valittamisen sijaa naissa oloissa. :) Saatiin asunto, mika on tarkoitettu YK:n palveluksessa oleville virkamiehille. Ala-aulaan, kun ekaa kertaa astuttiin marmorilattioille vaelluksesta ryytyneina niin kyllahan se kieltamatta hiukan hymyilytti! ;P Asunnossa on kaks makuuhuonetta, kaks kylpyhuonetta (Marikalla ja mulla oma amme :P ), keittio ja olohuone. Alakerrassa meidan kaytossa on myos sauna, kuntosalin kyhays ja uima-alaas. Ei paha, eihan!?!? ;D
Marikaja mina tutustimme synnytyssairaalaan. Mielenkiintoista oli nahda moista toimintaa. Pakko myontaa, etta taalla en haluaisi lastani punnertaa maailmaan. =\ Synnyttaneet naiset oli kaytannossa yhdessa samassa isossa tilassa, valiverhoista ei ollut tietoakaan. Jokaiselle kun lisasi viela vahintaan kolme vierasta niin voi vain kuvitella kuinka mukavalle siina olisi opetella imettamista kaikkien tuijottaessa ymparilla. Synnytykseen odottavia oli myoskin samassa huoneessa 6-7 vierekkaisilla pedeilla ja yksityisyyden suojaus oli yhta puutteellista kuin aiemmassakin tilassa. Synnytyssalissakaan ei tarvinnut pelata "joutuvansa" tositoimiin yksikseen silla sielakin homma hoidettiin vieretysten kaverin kanssa. Yks kaks pelmahdimekin sitten kesken kierroksen keskelle sektiota. Siella oli taysi tohin paalla, ovet auki ja hoitaja kavi "leikkaussalin" ulkopuolella meitakin hipoen ohi mennessaan. Joten se siita aseptiikasta.. :\
Keskolakin loytyi. Siella piene nyytit makasi letkujen peittämänä surkean näköisenä. Ja tama saitraalahan missa me olimme oli opetussairaala, en edes halua kuvitella minkalaista muissa sairaaloissa on..
Itsekin paasin tutstumaan sairaalaan lahemmin, kun oksetusta oli kestanut kolme paivaa. Rahalla saa ja hevosella paasee on aika hyva ilmaus tassakin tapauksessa. Menin yksityille, amerikkalaiselle laakariasemalla ja siellahan oli melkein kuin Suomessa konsanaan. Noh ei ihan, mutta hyvaa ja osaavan tuntuista palvelua sain.
Pojat on tutustunut talla viikolla myos vaihtoehtoisiin hoitomenetelmiin. :D Mielenkiintoisia juttuja kuulostanut oleven sillakin suunnalla..
Huomenna alkaisi reilun kuukauden jakso jotain, mista emme viela ole ihan varmoja, etta mita. :D Huomennahan se sitten selviaa. Luultavasti kierramme eri sairaaloissa isommalla porukalla... ehka! ;) Siita siis myohemmin lisaa, kun olemme viisaampia asian suhteen.
Kohat olisi puolivali tastakin reissusta. Kovin on nopeaan aika mennyt ja toivottavasti loppuaikakin menee nopsaan ja ilman sairasteluja. Kovastihan sita jo oottaa kotiin, kun sielta suunnalta kuulee, etta luntakin on jo satanut. Sita on hiukan vaikea ajatella taalla, kun paivalla on vahintaan 25 astetta lamminta! :P En valita.. ;)
Noh, taytyypa tasta lahtea kuluttamaan vapaapaivaa shoppaillen, jospa vaikka muutama tuliainen tarttuisi taas mukaan kotiin tuotavaksi! :)
perjantai 7. marraskuuta 2008
lauantai 1. marraskuuta 2008
Huipulla tuulee!! :D
Tervehdys taas taalta maailman laidalta ja vahan huipultakin! ;)
Kolme viikkoa alkaa olla taynna ja paaaaljon on juttuja koettu ja nahty. Mahtavaa on ollut ja ei tieda, etta mista sita alottaisi. :)
Eka viikko meni siis totutellessa Kathmandun halinaan. Liikenne on aivan omaa luokkaansa, sekaisin autot, moottoripyorat, kavelijat ja koirat seka muutama lehma kun siihen viela sekaan lyodaan niin soppahan on jo valmis! ;)Liikennehan on vasemmanpuoleinen, eli molempiin suuntiin mennaan vahintaan kolme rinnan ja autoa pienemmat puikkelehtii siella valissa. :D Marikan kaa muutamat ylitykset kasikadessa sydan pamppaillen tehtiin ja niin hassulta naytettiin, etta saatiin jopa yksi moottoripyorailija pysahtymaan ja nauraen antamaan tieta. :)
Yllattavan nopeasti tahan sykkeeseen on tottunut. Juuri naureskeltiin, etta hassua, kun ei enaan tunnu missaan, jos keskella tieta kavelee vastaan mullikka taikka vaelluspolulla ohittaa huomaamatta kaksikiloisen lehman paskalajan! :D Kerjaavat lapset, linkuttavat ja kirppuiset koirat seka pyhat lehmat on normaali naky, kun katukuvaa katselee. Eniten omaan sydameen sattuu, kun nakee ihmisen julmuuden elaimia kohtaan. Taalla kivitetaan elaimia mennen tullen. Raasut ovat taysin puolustuskyvyttomia. Kulkukoiria on paljon ja osa on jarkyttavassa kunnossa. Elikkas ikava on omia karvakuonoja! :)
Elaimellista taa meidan meno on ollut siis kovin. ;) Chitwanassa paastiin nauttimaan viidakon elamaa ja norsunkarsailya. Parasta ikina oli norsujen kanssa uinti!! Aivan mahtavia elukoita! Viidakkoelama oli kivaa iilareista huolimatta! ;)
No mutta, mennaanpas sitten siihen melki parhaimpaan elikkas vaellukseen Annapurnalla! :) Niin vaan Wacklinin tytto selatti Annapurnan ja kipusi 4130m:iin Annapurnan perusleiriin, JIPIII!! :) Maisemat oli aivan sanoin kuvailemattoman hienot! Ensin aloitettiin vaellus viidakosta ja paadyttiin ABC:n lumihuippuisiin vuoriin. Matkalla paasin myos kokeilemaan kuumien lahteiden ihanuutta. Yksi vaelluspaiva olikin siis site, etta ajatteli "kuumat lahteet ja kylma kalja, kuumat lahteet ja kylma kalja...." :D (Ja uskokaa tai alkaa, mutta kaljaa on myos Teija oppinut taalla juomaan! ;) Everest pullo, 650ml maksaa halvimmillaan 150 rupiaa (1,5euroa), joten johan sita nyt oli pakko alkaa munkin nautiskelemaan! :D )
Vaelluksen aikana kylla kieltamatta tuli kaytya lapi kaikki vitutuksen ja epatoivon tunteet ja omaan kroppaan meinasi menna monesti usko. Rappuset rappusten jalkeen ylos ja alas ja taas ylos oli valilla yhta tuskaa! :) Vaelluksella kylla huomasi konkreettisesti, etta on kaytava ihan pohjalla, etta voi taas kivuta huipulle. ;) Eniten voimia antoi meidan aivan mahtava opas, Chandra, jonka nauru sai jatkamaan eteen pain. Chandran "mountain flats" ja "medium up and down" tuli hyvin tutuksi tarkoittaen ylos, alas, ylos, alas ja lisaa rappusia!! Aivan mahtava persoona!!
Polvi kesti kuin kestikin reissun Aila-tadilta lainatulla Maplella! ;) Saa tati nyt laittaa sen sitten kiertoon sina kokeneempana patellatukena! ;P
Kuumat suihkut kuului niihin harvimpiin vaelluspaiviin, jos nyt paasi suihkuun lainkaan. Nelja paivaa suihkutta menee nykyaan jo heittamalla, HYI ALLOOO!!!! :D
Niin sita vaan lahdettiin laihtumaan vaellukselle riisin ja linssien kuvat silmissa, mutta toisinpa vaan kavi! Useampana iltana loysi itsensa syomasta pitsaa ja juomasta kokista! ;P Toivotaan, etta se 66 tunnin kavely olisi edes jonniin kilon karistanu! :)
No mutta, nyt ollaan siis Pokharassa, taas sivistyksen parissa; :) ja huomenna takaisin Kathmanduhun. Maanantaina aloitetaan kouluhommat, innolla niita siis odottaen. :D
Hui, miten paljon tuota juttua nyt tulikin ja pintapuolisesti asioita vasta raapaisin. :) Toivottavasti jaksoitte lukea ;) Nyt voisin melkein uskaltaa luvata, etta on aikaa kayda useammin tanne kirjoittelemassa kuulumisia ja tuntemuksia! Rakkaita terkkuja teille kaikille! Ikava on kova kotiin, mutta kolme takana ja seitseman edessa eli ei paha, eihan?!?! :D
Palaillan siis taas piakkoin!
Isoin halein -teija-
Kolme viikkoa alkaa olla taynna ja paaaaljon on juttuja koettu ja nahty. Mahtavaa on ollut ja ei tieda, etta mista sita alottaisi. :)
Eka viikko meni siis totutellessa Kathmandun halinaan. Liikenne on aivan omaa luokkaansa, sekaisin autot, moottoripyorat, kavelijat ja koirat seka muutama lehma kun siihen viela sekaan lyodaan niin soppahan on jo valmis! ;)Liikennehan on vasemmanpuoleinen, eli molempiin suuntiin mennaan vahintaan kolme rinnan ja autoa pienemmat puikkelehtii siella valissa. :D Marikan kaa muutamat ylitykset kasikadessa sydan pamppaillen tehtiin ja niin hassulta naytettiin, etta saatiin jopa yksi moottoripyorailija pysahtymaan ja nauraen antamaan tieta. :)
Yllattavan nopeasti tahan sykkeeseen on tottunut. Juuri naureskeltiin, etta hassua, kun ei enaan tunnu missaan, jos keskella tieta kavelee vastaan mullikka taikka vaelluspolulla ohittaa huomaamatta kaksikiloisen lehman paskalajan! :D Kerjaavat lapset, linkuttavat ja kirppuiset koirat seka pyhat lehmat on normaali naky, kun katukuvaa katselee. Eniten omaan sydameen sattuu, kun nakee ihmisen julmuuden elaimia kohtaan. Taalla kivitetaan elaimia mennen tullen. Raasut ovat taysin puolustuskyvyttomia. Kulkukoiria on paljon ja osa on jarkyttavassa kunnossa. Elikkas ikava on omia karvakuonoja! :)
Elaimellista taa meidan meno on ollut siis kovin. ;) Chitwanassa paastiin nauttimaan viidakon elamaa ja norsunkarsailya. Parasta ikina oli norsujen kanssa uinti!! Aivan mahtavia elukoita! Viidakkoelama oli kivaa iilareista huolimatta! ;)
No mutta, mennaanpas sitten siihen melki parhaimpaan elikkas vaellukseen Annapurnalla! :) Niin vaan Wacklinin tytto selatti Annapurnan ja kipusi 4130m:iin Annapurnan perusleiriin, JIPIII!! :) Maisemat oli aivan sanoin kuvailemattoman hienot! Ensin aloitettiin vaellus viidakosta ja paadyttiin ABC:n lumihuippuisiin vuoriin. Matkalla paasin myos kokeilemaan kuumien lahteiden ihanuutta. Yksi vaelluspaiva olikin siis site, etta ajatteli "kuumat lahteet ja kylma kalja, kuumat lahteet ja kylma kalja...." :D (Ja uskokaa tai alkaa, mutta kaljaa on myos Teija oppinut taalla juomaan! ;) Everest pullo, 650ml maksaa halvimmillaan 150 rupiaa (1,5euroa), joten johan sita nyt oli pakko alkaa munkin nautiskelemaan! :D )
Vaelluksen aikana kylla kieltamatta tuli kaytya lapi kaikki vitutuksen ja epatoivon tunteet ja omaan kroppaan meinasi menna monesti usko. Rappuset rappusten jalkeen ylos ja alas ja taas ylos oli valilla yhta tuskaa! :) Vaelluksella kylla huomasi konkreettisesti, etta on kaytava ihan pohjalla, etta voi taas kivuta huipulle. ;) Eniten voimia antoi meidan aivan mahtava opas, Chandra, jonka nauru sai jatkamaan eteen pain. Chandran "mountain flats" ja "medium up and down" tuli hyvin tutuksi tarkoittaen ylos, alas, ylos, alas ja lisaa rappusia!! Aivan mahtava persoona!!
Polvi kesti kuin kestikin reissun Aila-tadilta lainatulla Maplella! ;) Saa tati nyt laittaa sen sitten kiertoon sina kokeneempana patellatukena! ;P
Kuumat suihkut kuului niihin harvimpiin vaelluspaiviin, jos nyt paasi suihkuun lainkaan. Nelja paivaa suihkutta menee nykyaan jo heittamalla, HYI ALLOOO!!!! :D
Niin sita vaan lahdettiin laihtumaan vaellukselle riisin ja linssien kuvat silmissa, mutta toisinpa vaan kavi! Useampana iltana loysi itsensa syomasta pitsaa ja juomasta kokista! ;P Toivotaan, etta se 66 tunnin kavely olisi edes jonniin kilon karistanu! :)
No mutta, nyt ollaan siis Pokharassa, taas sivistyksen parissa; :) ja huomenna takaisin Kathmanduhun. Maanantaina aloitetaan kouluhommat, innolla niita siis odottaen. :D
Hui, miten paljon tuota juttua nyt tulikin ja pintapuolisesti asioita vasta raapaisin. :) Toivottavasti jaksoitte lukea ;) Nyt voisin melkein uskaltaa luvata, etta on aikaa kayda useammin tanne kirjoittelemassa kuulumisia ja tuntemuksia! Rakkaita terkkuja teille kaikille! Ikava on kova kotiin, mutta kolme takana ja seitseman edessa eli ei paha, eihan?!?! :D
Palaillan siis taas piakkoin!
Isoin halein -teija-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)