Arjen aherrusta :D

Nyt on lihakset palauteltu Annapurnan rappusilta ja eka harjoitteluviikko takana. Tama viikko meni kylla enemman ja vahemman kotisairaanhoidoksi, kun itse podin nelja paivaa pahoinvoinnin eri asteita ja Jarille iski myos mukavat kaksi paivaa wc-ankkaan tututumista. :)Onneksi Marika ja Juha kerkesi juuri ennen tanne tuloa tutustumaan koulun puitteissa kotisairaanhoidon saloihin, joten hyvan hoidon taattu laatu oli saatavilla! :) "Kodissa" ei juurikaan ole valittamisen sijaa naissa oloissa. :) Saatiin asunto, mika on tarkoitettu YK:n palveluksessa oleville virkamiehille. Ala-aulaan, kun ekaa kertaa astuttiin marmorilattioille vaelluksesta ryytyneina niin kyllahan se kieltamatta hiukan hymyilytti! ;P Asunnossa on kaks makuuhuonetta, kaks kylpyhuonetta (Marikalla ja mulla oma amme :P ), keittio ja olohuone. Alakerrassa meidan kaytossa on myos sauna, kuntosalin kyhays ja uima-alaas. Ei paha, eihan!?!? ;D

Marikaja mina tutustimme synnytyssairaalaan. Mielenkiintoista oli nahda moista toimintaa. Pakko myontaa, etta taalla en haluaisi lastani punnertaa maailmaan. =\ Synnyttaneet naiset oli kaytannossa yhdessa samassa isossa tilassa, valiverhoista ei ollut tietoakaan. Jokaiselle kun lisasi viela vahintaan kolme vierasta niin voi vain kuvitella kuinka mukavalle siina olisi opetella imettamista kaikkien tuijottaessa ymparilla. Synnytykseen odottavia oli myoskin samassa huoneessa 6-7 vierekkaisilla pedeilla ja yksityisyyden suojaus oli yhta puutteellista kuin aiemmassakin tilassa. Synnytyssalissakaan ei tarvinnut pelata "joutuvansa" tositoimiin yksikseen silla sielakin homma hoidettiin vieretysten kaverin kanssa. Yks kaks pelmahdimekin sitten kesken kierroksen keskelle sektiota. Siella oli taysi tohin paalla, ovet auki ja hoitaja kavi "leikkaussalin" ulkopuolella meitakin hipoen ohi mennessaan. Joten se siita aseptiikasta.. :\
Keskolakin loytyi. Siella piene nyytit makasi letkujen peittämänä surkean näköisenä. Ja tama saitraalahan missa me olimme oli opetussairaala, en edes halua kuvitella minkalaista muissa sairaaloissa on..

Itsekin paasin tutstumaan sairaalaan lahemmin, kun oksetusta oli kestanut kolme paivaa. Rahalla saa ja hevosella paasee on aika hyva ilmaus tassakin tapauksessa. Menin yksityille, amerikkalaiselle laakariasemalla ja siellahan oli melkein kuin Suomessa konsanaan. Noh ei ihan, mutta hyvaa ja osaavan tuntuista palvelua sain.

Pojat on tutustunut talla viikolla myos vaihtoehtoisiin hoitomenetelmiin. :D Mielenkiintoisia juttuja kuulostanut oleven sillakin suunnalla..

Huomenna alkaisi reilun kuukauden jakso jotain, mista emme viela ole ihan varmoja, etta mita. :D Huomennahan se sitten selviaa. Luultavasti kierramme eri sairaaloissa isommalla porukalla... ehka! ;) Siita siis myohemmin lisaa, kun olemme viisaampia asian suhteen.

Kohat olisi puolivali tastakin reissusta. Kovin on nopeaan aika mennyt ja toivottavasti loppuaikakin menee nopsaan ja ilman sairasteluja. Kovastihan sita jo oottaa kotiin, kun sielta suunnalta kuulee, etta luntakin on jo satanut. Sita on hiukan vaikea ajatella taalla, kun paivalla on vahintaan 25 astetta lamminta! :P En valita.. ;)

Noh, taytyypa tasta lahtea kuluttamaan vapaapaivaa shoppaillen, jospa vaikka muutama tuliainen tarttuisi taas mukaan kotiin tuotavaksi! :)

Huipulla tuulee!! :D

Tervehdys taas taalta maailman laidalta ja vahan huipultakin! ;)

Kolme viikkoa alkaa olla taynna ja paaaaljon on juttuja koettu ja nahty. Mahtavaa on ollut ja ei tieda, etta mista sita alottaisi. :)

Eka viikko meni siis totutellessa Kathmandun halinaan. Liikenne on aivan omaa luokkaansa, sekaisin autot, moottoripyorat, kavelijat ja koirat seka muutama lehma kun siihen viela sekaan lyodaan niin soppahan on jo valmis! ;)Liikennehan on vasemmanpuoleinen, eli molempiin suuntiin mennaan vahintaan kolme rinnan ja autoa pienemmat puikkelehtii siella valissa. :D Marikan kaa muutamat ylitykset kasikadessa sydan pamppaillen tehtiin ja niin hassulta naytettiin, etta saatiin jopa yksi moottoripyorailija pysahtymaan ja nauraen antamaan tieta. :)

Yllattavan nopeasti tahan sykkeeseen on tottunut. Juuri naureskeltiin, etta hassua, kun ei enaan tunnu missaan, jos keskella tieta kavelee vastaan mullikka taikka vaelluspolulla ohittaa huomaamatta kaksikiloisen lehman paskalajan! :D Kerjaavat lapset, linkuttavat ja kirppuiset koirat seka pyhat lehmat on normaali naky, kun katukuvaa katselee. Eniten omaan sydameen sattuu, kun nakee ihmisen julmuuden elaimia kohtaan. Taalla kivitetaan elaimia mennen tullen. Raasut ovat taysin puolustuskyvyttomia. Kulkukoiria on paljon ja osa on jarkyttavassa kunnossa. Elikkas ikava on omia karvakuonoja! :)

Elaimellista taa meidan meno on ollut siis kovin. ;) Chitwanassa paastiin nauttimaan viidakon elamaa ja norsunkarsailya. Parasta ikina oli norsujen kanssa uinti!! Aivan mahtavia elukoita! Viidakkoelama oli kivaa iilareista huolimatta! ;)

No mutta, mennaanpas sitten siihen melki parhaimpaan elikkas vaellukseen Annapurnalla! :) Niin vaan Wacklinin tytto selatti Annapurnan ja kipusi 4130m:iin Annapurnan perusleiriin, JIPIII!! :) Maisemat oli aivan sanoin kuvailemattoman hienot! Ensin aloitettiin vaellus viidakosta ja paadyttiin ABC:n lumihuippuisiin vuoriin. Matkalla paasin myos kokeilemaan kuumien lahteiden ihanuutta. Yksi vaelluspaiva olikin siis site, etta ajatteli "kuumat lahteet ja kylma kalja, kuumat lahteet ja kylma kalja...." :D (Ja uskokaa tai alkaa, mutta kaljaa on myos Teija oppinut taalla juomaan! ;) Everest pullo, 650ml maksaa halvimmillaan 150 rupiaa (1,5euroa), joten johan sita nyt oli pakko alkaa munkin nautiskelemaan! :D )

Vaelluksen aikana kylla kieltamatta tuli kaytya lapi kaikki vitutuksen ja epatoivon tunteet ja omaan kroppaan meinasi menna monesti usko. Rappuset rappusten jalkeen ylos ja alas ja taas ylos oli valilla yhta tuskaa! :) Vaelluksella kylla huomasi konkreettisesti, etta on kaytava ihan pohjalla, etta voi taas kivuta huipulle. ;) Eniten voimia antoi meidan aivan mahtava opas, Chandra, jonka nauru sai jatkamaan eteen pain. Chandran "mountain flats" ja "medium up and down" tuli hyvin tutuksi tarkoittaen ylos, alas, ylos, alas ja lisaa rappusia!! Aivan mahtava persoona!!
Polvi kesti kuin kestikin reissun Aila-tadilta lainatulla Maplella! ;) Saa tati nyt laittaa sen sitten kiertoon sina kokeneempana patellatukena! ;P

Kuumat suihkut kuului niihin harvimpiin vaelluspaiviin, jos nyt paasi suihkuun lainkaan. Nelja paivaa suihkutta menee nykyaan jo heittamalla, HYI ALLOOO!!!! :D
Niin sita vaan lahdettiin laihtumaan vaellukselle riisin ja linssien kuvat silmissa, mutta toisinpa vaan kavi! Useampana iltana loysi itsensa syomasta pitsaa ja juomasta kokista! ;P Toivotaan, etta se 66 tunnin kavely olisi edes jonniin kilon karistanu! :)

No mutta, nyt ollaan siis Pokharassa, taas sivistyksen parissa; :) ja huomenna takaisin Kathmanduhun. Maanantaina aloitetaan kouluhommat, innolla niita siis odottaen. :D

Hui, miten paljon tuota juttua nyt tulikin ja pintapuolisesti asioita vasta raapaisin. :) Toivottavasti jaksoitte lukea ;) Nyt voisin melkein uskaltaa luvata, etta on aikaa kayda useammin tanne kirjoittelemassa kuulumisia ja tuntemuksia! Rakkaita terkkuja teille kaikille! Ikava on kova kotiin, mutta kolme takana ja seitseman edessa eli ei paha, eihan?!?! :D

Palaillan siis taas piakkoin!

Isoin halein -teija-

Namanste!

Eka viikko Nepalia takana. Ensimmaiset paivat menivat aikalailla sopeutumiseen. Intia oli onneksi opettanut jo jotain tinkimisesta ja myyjariivajien kanmssa toimimisesta. Ensimmaiset paivat asuttiin Thamelin turistikeskuksessa, josta loytyy halvat hotellit ja suurin osa ravintoloista. Keskihintainen hotellihuone maksaa n. 8e/yo. Ravintolaruoka + juoma 1,7-5e. Kaytiin shoppailemassa hieman paremmin tanne sopivia hippivaatteita, otettiin kotoo mukaan aivan liian lamminta paallepantavaa. (luultiin, etta taalla on viilee). Normipaita maksaa tinkimisesta riippuen 1,5 - 3 euroo, kunnon trendifarkut 20e ja trendikengat 15e (juu, Jari vahan kilahti osteleen).

Ekan viikon tunteista paallimmaisina on ihmiset joita on kaikkialla ja paljon seka kuumuus. Hauskaa on silti ollut.

Viime perjantaina matkustettiin kaupungin halinasta pois Chitwanin kansallispuistoon etela Nepaliin. Matkaa oli n.150km johon kului n.8 tuntia suuntaansa paikallisella linja-autolla. Tie oli melkoista serpentiinia ja asfaltin kunto oli mita oli. Chitwanissa oli viela kuumempaa kuin Kathmandussa, yli 30 astetta, eika busseissa ollut tietenkaan mitaan ilmastointia. Menomatkan matkustin osittain bussinkatolla kunnes auringonpaahde pakotti takaisin sisalle.

Chitwanissa kaytiin elefanttisafarilla viidakossa metsastamassa tiikereita ja sarvikuonoja (joita ei tosin nakynyt), uitiin norsujen kanssa, kaytiin kaveleen viidakkossa seka melomassa joella jossa nahtiin muutama kroko, yksi iso ja pari pienempaa.

Tallahetkin ollaan takaisin Kathmandussa. Huomenna kaydaan hakemassa Hanna ja Taru lentokentalta kyytiin ja lahdetaan kohti Pokharaa ja Annapurnan perusleiria. Jos ei kereta paivittamaan tarinaa ennen trekkia niin seuraavan kerran paastaan netin aareen 2.11.

Lyhyesti virsi kaunis, muut voi sitten jatkaa ja varittaa kertomusta. Tukahduttavan kuuman bussimatkan, kunnon illallisen ja 6,5 desin olutpullollisen (jotka on jarestain yli 5 % ja yllattavan hyvia) jalkeen ei oikein jaksa. Palaillaan

Nepal vaikenee, mutta vain hetkeksi

-juha-

Nepal here we come!!

Se olisi menoa nyt!! ;D
Tässä sitä istuskelen autossa matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja voin kertoa, että nyt jänskättää!! xD

Niin vain tuli muutto tehtyä, suur kiitos teräsnaisille, äitille, Emilialle ja Heinille, muuttoavusta!! Sekä pojille myös! :) Muutkin hommat tuli ainakin melkein kuntoon (kouluhommat jäi tekemättä niin kuin uumailinkin ;))

Kohta on nelikko kasassa ja saadaan aloittaa tämä niin kauan suunniteltu ja haaveiltu reissu! AIVAN MAHTAVAA!!!! :D

Haikeaa jättää jäähyväisiä teille rakkaat, mutta niin kuin äiti sanoi, saman taivaan allahan tässä ollaan!! :)

Palataan seuraavan kerran asiaan jostain tuolta kaukaa! ;P

Mahan kouristuksin tervein
-teija- :)

ps: Saa nähdä kuinka paljon vaativatten minnuu purkamaan rinkasta tavaraa pois ylipainon vuoksi!! ;)

H-hetki lähestyy..

Jäiks! Kohta se olisi menoa sitten!! Vähän on epätodelliset fiilikset!
Tänään iski kunnon paniikki ekaa kertaa. :) "Viime tippa" näyttää olevan Wacklinin tytön motto näin lähdön tunnelmissa. :D Muutto on kesken ja rinkkaakin aloin vasta äsken pakkaamaan ekaa kertaa ja ylläri ylläri, pieneltähän se tuntuu!! :) Noh, jospa nuo kaikki tavarat saisi sullottua tuonne rinkan uumeniin. Täytynee vissiin taas tarkistuttaa tavaralistaa näillä meidän miespuolisilla lähtijöillä! ;)

Viimenen viikko on ollut yhtä liitämistä paikasta toiseen. Aika kuluu kuin siivillä, kun yrittää nähdä kaikkia kavereita, hoitaa pakolliset "viralliset" asiat ja samalla vielä väkertää tuskissaan kouluhommia ja tehdä töitä. Ja rästiinhän niitä taitaa jäädä vielä paljon juttuja (ainakin kouluhommia jää muutamat odottamaan parempia aikoja jälkeen Nepalin ;D )
Nyt alkaa tuntua se haikeus, mikä tulee, kun sanoo hyvästejä kavereille. "Nähdään sitten joulun jälkeen!" tuntuu aika hullulle sanoa kaikille rakkaille!! *snif*
Toisaalta taas puhkuu intoa nähdä pian se kauan odotettu ihmeellinen uusi maailma, mikä meitä odottaa tuolla jossain. Tunteet ovat siis laidasta laitaan..

Vielä olisi siis muutama päivä aikaa valmistautua lähtöön ja nauttia viimeiset hetket kotosalla. Perhoset alkaa pikkuhiljaa liidellä vatsanpohjassa, on niitä jo odotettukin!! :)
Nyt täytynee antaa periksi pakkailussa ja lähteä nauttimaan oman sängyn lämmöstä vielä kun voi. Pienet kauneusunet ei tekisi pahaa, koska olisi huomenna poseerattava passikuvassa viisumia yms. varten. Olisi vissiin suotavaa ettei ihan pesukarhulta näyttäisi niissä aina niin hyvin onnistuvissa passikuvissa! ;P

Perhosia kasvatellessa
-teija- :)

Kaksi viikkoa lähtöön..

Huuii!! Niin ne vaan päivät kuluu ja lähtöön olisi enään hurjat kaksi viikkoa aikaa! Tuntuu ihan uskomattomalle ajatella, että kohta sitä lennetään kauas täältä koto Suomesta ja siirrytään aivan toisenlaiseen elämään.

Pakko myöntää ettei sitä täysin etes vielä tajua.. Tästä lienee kertoo se, että sanoin asuntoni irti ja ennen lähtöä pitäisi pakata kaikki tavarat laatikoihin ja roudata ne mummolan vintille odottamaan uutta kotia, enkä ole edes aloittanu pakkausta!! :) Siltikään mitään paniikin oireita tämän asian suhteen ei ole vielä havaittavissa. Heh, hassua, Teija onkin sitten koditon, kun Nepalin maalta kotiutuu. :D

Muutenkin on hommaa kerakseen. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa rinkkaa täyttämään kaikilla listassa olevilla tavaroilla, että varmasti sitten kaikki tarpeellinen tulee mukaan. Pieni pelko on persiissä, että paisuu taas tämä meikäläisen pakkailu, kuten aina, kun ei osaa päättää, että mitä ottaa mukaan niin ottaa sitten kaikki! :) Onneksi meillä on tuota herra-seuraa lähdössä mukaan niin pystyy sieltä suunnalta varmistelemaan aina, että onko viisasta ottaa mitäkin. ;) Juuri eilen viimeksi tarkastutin listani tavaroista Juhalla ja ei tullut onneksi kovin paljoa nuhteita!! :D
Isona apuna on myös ollut Venla-serkun kaveri Piia, joka on tällä hetkellä Nepalissa vaihdossa! Olen häneltä päässyt utelemaan yhtä sun toista ja ISO KIITOS niistä kaikista hyvistä neuvoisa! Oikea pelastava enkeli!! :) Odotan innola, että pääsen Piian ja Anjun tapaamaan Nepalissa. Eikö olekkin aika siistiä, kun voi sanoa, että on jo kahviseuraa Nepalissa?!?! ;)

Pikkuhiljaa siis alan puhkua intoa kuin ilmapallo reissun suhteen. :) Kyllä se jo suurimman osan ajatuksista täyttää. Nyt on jo käynyt mielessä sekin kuinka siellä voikin tulla iso ikävä kaikkia teitä rakkaita täällä kotona. Ikävä tekee kuitenkin hyvää aina välillä ja ei siihen kuole! (Vaikkakin äitin lakanat siinä kyllä kuluu puhki kaikkina niinä ikävöivinä öinä, mutta elä äiti huoli, mie ostan siulle ennen lähtöä ihka uuden aluslakanan niin on mitä kuluttaa!!) ;D Täytyy aina välillä käydä vähän ikävöimässä niin osaa sitten taas arvostaa entisestään kaikkia teitä rakkaita! ;)

Innolla päiviä laskien Teija :)

Matkalla maailmalle osa 2

Kyllä, lähtö lähestyy kohti Nepalin maata, kohti jakkihärkäpaimenettaria ja Himalajan luminaisia! :D Seuraavassa lyhyesti ajatuksia tulevasta.

Tällä hetkellä kihelmöi kuin jokaisen toiveensa vanhemmiltaan läpi saaneella lapsella jouluaattona. Suurimman, hienoimman ja kalleimman lahjan kiilto silmissä odotan hetkeä, jolloin joulupukki tulee ja ojentaa minulle kuuluvan paketin. Tiedän, että hämmennyn, ehkä petyn saadessani lahjan käteeni. Toivon kuitenkin, että avattuani pienen, nuhruisen ja halvan paketin kykenen ymmärtämään, mitä vanhempani ja joulupukki halusivat minulle opettaa. Jos en kykene, onneksi on aika, joka kultaa muistot. (Huom! Nepal ei sitten ole mielestäni nuhruinen halpa paketti.)

Juha suostutteli minut matkaan, ei halunnut lähteä tyttöjen kanssa keskenään (sori Juha, möläytin). Jokainen varmaan ymmärtää miksi. Olen erittäin iloinen, että lyhyen harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan. Aluksi tuntui, että liian lyhyen harkinnan jälkeen, mutta ajan kuluessa epäilys on karissut. Iso kiitos siis Juhalle mukaan pyynnöstä, sekä tietysti Marikalle ja Teijalle isompi kiitos siitä, että olette valmiita kestämään 2,5 kuukautta hajamielisyyttä ja ajattelemattomuutta.

Meitä odottaa yllätys Kathmandussa, koska rehellisesti sanottuna kellään meistä ei? oikein ole hajua siitä, mitä perillä odottaa. Ehkä jotain täysin erilaista, mihin on totuttu, tai ehkä jotain melkein samanlaista, mihin halutaan tottua. En tiedä. Joka tapauksessa, Nepal odottaa, ja vaikkei odottaisikaan, sinne mennään!

Kulttuurisokkia odotellessa

-jari-